Sukkanauhat korsetit ja muu nesessääri tilbehööri

Betty Page oli ja on ristiriitainen hahmo. Hän pukeutui tummanpuhuvasti – tai no, jos pin up-tytön kohdalla voi koskaan puhua pukeutumistyylistä. Mutta silti hymyili reippaasti kuvissaan, eikä tuijottanut tuimasti vampyyrinä tai toiminut aktiivisena vixeninä. Betty Pagen sukkanauhasääret ja kengät olivat ilmiö sinänsä – katso vaikka Love and Rocketsien video.
 [ kuva Betty Page


kiinnostava kulttihahmo. Vaikka Betty oli aikakautensa tuhma pin up -tyttö, niin silti hän oli Gootti, aivan selvästi. Aina kun leikkaa lyhyen otsatukan se on Betty Page -mallia, ja siitä saa kuulla. Mikäs siinä. Betty kuitenkin pukeutui mustiin alusasuihin, korkokenkiin, sukkanauhoihin ja muihin fetisistisiin, jo ikoneiksi muodostuneisiin asusteisiin ja värjäsi hiuksensa mustiksi - ei siis mikään tusinaplonti.



tyyppeinä ja kiiltokuvina:
Bettie Page > fetissi, pin up,
; loi klassisen tummanpuhuvan lookin, ja tietyn mittaisen ja muotoisen otsatukan mustiin kiiltäviin hiuksiin. Kuvissa hän ei kuitenkaan ole demoninen succubus tai uhkaava svampyyri tms. vaan hymyilee tosi nätisti. Bettyn virallisiltakaan sivuilta on vaikea hakea kenkä-kuvia, kun kaikki keskittyvät vain sääriin…. Mary Harron: The Notorious Bettie Page ( 2005 ) elokuva ei koskaan saapunut Suomeen, valitettavasti.

 ohjaaja-käsikirjoittaja Mary Harron: Amerikan psyko, 2000; I Shot Andy Warhol, 1996,
 myös tv-sarjojen ohjauksia: Mullan alla, L-koodi, ja Oz; tärkeä amerikkalaisen 1. punk-
 sukupolven historian tallentaja ja osallistuja nimenomaan lehdessä Punk > katso vaikka Legs McNeil & Gillian McCain: Please Kill Me: Punkin sensuroimaton esihistoria. Suomalainen Wikipedia pitää Punk-lehden perustamista varsin miehisenä tapahtumana, jossa Harronia ei mainita sanallakaan, mutta Haronnin englanninkielisillä Wikipedia sivuilla
 mainitaan tämän olleen perustamassa lehteä Punk. Myös Imdb.com sanoo Harronin kirjoittaneen ensimmäisen haastattelun Sex Pistols orkesterista jenkeissä. Tämähän on tuttua huttua, mutta uutta oli englanninkielisen Wikipedian tieto: Harron deittaili Tony Blairia… :

Sääret populäärikulttuurissa, fetisismissä & sadomasokismissa

Sääret populäärikulttuurissa, fetisismissä & sadomasokismissa:

Marlene Dietrichin elokuvista ei voi puhua ilman hänen sääriään jotka näyttelivät pääosaa – oikeutetusti kuten filmissä Sininen enkeli, jonka elokuvajuliste on tenhoavin yksinkertaisessa uhmassaan…



Mutta miksi minä Marlene Dietrichin elokuvista puhuttaessa nostan esiin teoksen Morocco, koska se on niin ristiriitainen. Olenhan minäkin toki seikkailuni muukalaislegioonalaisten kanssa kokenut – enkä nyt tarkoita elokuvaa Ohukainen ja paksukainen muukalaislegioonassa.

Voiko nainen siis hylätä korkokengät, ja kulkea paljain varpain jaloin hiekalla? Miehen perässä… Kertooko se todellisesta intohimosta, vai pakkomielteestä?

 kuva elokuvasta Marokko, hiekkaa, ja naisen jalanjäljet hiekassa
 kuva Bowien video Lets´s Dance

Sääret on taidetta

Sääret ovat kyseenalaista taidetta 1950-luvun elokuvajulisteissa
kurvikkailla kengillä tai ilman...

Jopa Sovjet Designissa ja sosialistisessa realismissa…











Sääret ovat kyseenalaista taidetta 1950-luvun elokuvajulisteissa
kurvikkailla kengillä tai ilman...

Jopa Sovjet Designissa ja sosialistisessa realismissa…

Korkeat korot

1700-luvulla korkeat korot toivat ”oikean” ryhdin, ja Combi muistuttaa, kuinka kauden takia on joutunut kärsimään:
” Tämä pitää paikkaansa monissa alkukantaisissa kulttuureissa. ”
Hm.


 Almodovarin elokuva Korkeat korot juliste jossa korko = ase
kuvateksti: Elokuvaohjaaja Almodovar on ymmärtänyt aina symbolien ja pakkomielteiden päälle.

 Paholainen pukeutuu Pradaan kansi
kuvateksti: 2000-luvulla kengät marssivat kirjojen kansille symboloiden mm. valtaa, hierarkiassa nousua, mutta myös turhamaisuutta ja yletöntä tuhlausta.

Korkokenkä on toisaalta kätevä – esimerkiksi Madonnan käsissä eroottisessa trillerissä Body of Evidence, jossa
Madonna ottaa korkokengän jalastaan,
ja rikkoo sillä parkkihallin hehkulampun,
jotta saa lempiä rauhassa Willem Dafoeta
- konepellin päällä….

Bizarre versus trendit - alakulttuurista valtavirtaan

Bizarre -lehdissä on 1940-luvulla ilmestynyt upeita valokuvia ja piirroksia todella esteettisestä ja tuhmasta harrastuksesta.

jo 1940-luvulta asti huikean kiiltävät mustat kengät ovat kiinnostaneet ja kiihottaneet silmää Veistoksellisina esineinä







Bizarre versus trendit - alakulttuurista valtavirtaan

alakulttuurista ja vastakulttuurista valtavirtaan

Kiinnostavin Combi kirjassa tehty vertailu on:
” keisarikunnan kiinattaret sipsuttivat epämuotoisilla,
lujasti sidotuilla ”liljajaloilla”.
Nykyään Kiinan naiset marssivat asepalvelukseen.”

Liljajalat esitetään piirroksina, joista toinen on kuin lähiröntgenkuva, jotta tarkasti huomaisimme lapsina, kuinka tyhmiä ennen on oltu turhamaisuuden vuoksi. Sen sijaan naisten armeijakuva on autenttinen mustavalkoinen valokuva.
Liljajalka muistuttaa selkeästi tulevaa bonsai -vesimelonia, tai mitä tahansa purkkiin kasvamaan tuupattua kasvia. Liljajalka myös muistuttaa
Bizarre
-lehden 1940-luvun lopun kuvia fetisisistä kengistä, jotka olisivat oma lukunsa.

Arja-Liisa Kuitunen ( Länsimaisen muodin historia antiikista nykyaikaan, 1998 )
kirjoittaa Kiinassa mandariininaisten jalkojen sidotun ” jo lapsena siten, että ne eivät voineet kasvaa normaalisti, vaan tulivat epänormaaleiksi. ” Juuri nämä liljajalat merkitsivät
varallisuutta
– nii-in, kumma kyllä miesten varallisuutta ei ole osoitettu tällä tavalla. Kuitunen kirjoittaa liljajalkojen pitäneen ” vaimon varmasti uskollisena”.

Myös Kiinassa suurijalkaisuus on rumaa.