Onko mitään hellyttävämpää kuin raavas mies repii verkkosukkahoususi rikki suudellakseen varpaitasi, kuten teoksessa Sid & Nancy – Love Kills….
ei, tämä ei ole keikka-arvio Tina Turnerin perusshowsta..
Metallia, nahkaa, verkkosukkahousuja ja niittejä
Sarjakuvaromaanista onnistuneesti filmatisoitu Sin City ( 2005 ) on korostetun synkkää, ja mustaa, jonka kostean, lakritsisien maun jopa tuntee, se on hyvin sadomasokistista, fetisististä ja raakaa film noiria, jossa fatalet femmet eivät kuitenkaan aina odota kädet ristissä pelastavaa arpimaamaista ritaria mustassa amazonissaan, vaan joutuvat ottamaan avukseen kättä pidempää kostoretkelle lähtiessään. Tosin kyseessä on myös kauniista rakkaustarinasta. Erityisesti Sin Cityn hahmo Marv, ( jota tuttavallisesti näytteli ihastuttava Mickey Rourke ) on selkeä beast, peto / hirviö teoksesta kaunotar ja hirviö. Mitä yhteistä sitten viktoriaanisella kauhuromantiikalla ja film noirilla on synkän tunnelman ja valon & varjon vaikuttavan vaihtuvuuden lisäksi? Ainakin sukupuoli; naiset ovat naisia ja miehet miehiä. Tällä en tarkoita kammottavaa 50-lukua, jossa sukupuoli rajoitettiin luonnottomasti naisten toimiessa meikattuina robotteina, vaan juuri 1800-luvun loppua ja 1940-lukua. Koska murroskausina ensin 1960-1970-luvuilla unisex-muoti, ja syvällisemmin hippiaate tasa-arvoitti kummallekin pitkän tukan ja piukat, leveälahkeiset farkut rintsikoiden ja sotilaspassien roihutessa, ja taas seuraavana murroskausina 1970-1980-lukujen kukkoileva glamrock, uusromantiikka ja sukkahousuhevi vapauttivat sukupuoleen katsomatta lakkaamaan varpaankyntensä, pukeutumaan röyhelöihin ja takuttamaan pitkät tukkansa – falsetissa laulaen. Niin ikään 1600-1700-luvuilla miehet tosiaan olivat riikinkukkoja korkeine korkoineen, silkkisukkineen, puutereineen, upeine peruukkeineen…. Mutta 1800-luvun monessakin murroksessa miehen tukka visusti lyheni, ja puku muuttui hyvin jäyhäksi. Myös peruukit poistuivat miesten arkiasuista, ja tilalle tuli silinteri. Leikö nykyäänkin ole tuo miesten puku aivan samanmallinen – lukuun ottamatta 1970-luvun kauluksia. Turhat krumeluudet jäivät pois, tai rikkailla ehkä vain turhiin kalvosinnappeihin. Koska puvustus kuuluu olennaisena osana film noir –tunnelmaan, ja paljon jäljiteltyyn estetiikkaan autojen lisäksi.
Pidän film noir tunnelmasta, jossa yksityisetsivä retkahtaa väärään naiseen kuten replikanttiin teoksessa Blade Runner, ja teoksessa Basic Instinct taas biseksuaaliin kirjailija-murhaajaan.. Kovaksi keitetyn rikostarinan lohkaisut ( Kirjava satama, Auringonlaskun katu ) ovat kunnollista suohon laulamista ja miltei yhtä nerokkaita kuin screwball-komediassa. Film noirin kaupunki on itsessään hirviö kuten teoksissa Sin City ja Musta Dahlia. Genreen kuuluu, että sankari, oi tuo yksityisetsivä, ainoa lahjomaton mädäntyneessä maailmassa, jossa vain gangstereilla on valtaa, saa jatkuvasti turpaansa, kolhuja ja naarmuja kuten Geena Davis juuri kotopoikamme Renny Harlinin teoksessa Long Kiss Goodnight, joka jo alan teoksia lainaavan nimenkin perusteella on kovaksikeitetyn makuista… Mutta aina hän nousee, jatkaa, kostaa – koska muistinmenetys on kiinnostava ja käsitelty aihe nimenomaan vakoojajännäreissä….
Onko mitään hellyttävämpää kuin raavas mies repii verkkosukkahoususi rikki suudellakseen varpaitasi, kuten teoksessa Sid & Nancy – Love Kills…. Tuo elokuva esitteli myös sadomasokismin, mutta vain prostituution ala-osana, maksullisena ja naurettavana. Asiakkaina olivat masokistiset vanhat nuivettuneet miehet, politiikan tai median huipulta…. Ja Nancyn kera kollegansa nyhtää heiltä rahat nauraen piikkikoroissa tai reisisaappaissa, ja kovasti [ aluksi sarjakuvana 80-luvulla julkaistuna ] Sin Cityn kaltaisten helavitkuttimien: kiiltävien hopeaniittien, mustien nahkavöitten, muiden sidontavälineiden, ruoskien, sukkanauhojen, hansikkaitten ja paksujen ketjujen koristamana…. Teoksesta tehtiin varsin onnistunut ja fetisistinen filmatisointi 2005, sarjakuvaromaanin tekijän istuessa toisen ohjaan pallilla.
Kyse on selkeistä symboleista.
Sydäntenmurskaajat ( Heartbreakers ) huijarikomediassa ( jossa äiti ja tytär kynii miesrukilta tuhkatkin pesästä ) esitellään monta kenkä- ja jalkafetismin muotoa. Kaikkein kuuluisin kohtaus tapahtuu vuoteella, johon on sidottu Ray Liotta, ja Sigourney Weaver käskee tämän suutelemaan jalkojaan….. Ja tietenkin kauniita kenkiään…
Myös komediassa Vierailijat – Just visiting nykyajan pomo loukkaa tyttöpuutarhuria, ja keskiajalta pöllähtänyt palvelija käskee pomon pyytää armon ladyltä anteeksi, ja suudella hänen jalkojaan….
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.