Minua on aina kiinnostanut viktoriaanisuuden kaksinaismoraali ja porsaanreiät

Minua on aina kiinnostanut viktoriaanisuuden kaksinaismoraali ja porsaanreiät. Kuinka korsetti puristi naisen ilmaisun olemattomiin… Juuri rakastamani Hammer yhtiön Dracula-filmeissä ( 1957 – 1972 ) juuri kultakaudella 50-60 –luvuilla Dracula oli kiinnostava hahmo: hän vapautti naiset nimenomaan orjuuttamalla heidät… Tyttäret ja vaimot olivat isiensä tai miehiensä karjaa tiukassa nutturassa, eikä edes kengän kärki saanut näkyä krinoliinien alta. Dracula imi uhrinaistaan, joka oitis löysäsi nutturan, pukeutui kuin Isadora Duncan kevyisiin harsojen kaltaisiin avarakaulaisiin mekkoihin, ja hän – oi tuo syöjätär - kulki paljain jaloin, ja täysin seksuaalisesti aktiivisena ja vaarallisena. Hänen läpi kuultavat vaatteensa ikään kuin alleviivasivat kuulumista tuon puoleiseen… Mutta naiset kokivat loppunsa kun heidän rakkaat puolisonsa inhottavan van Helsingin kera työnsivät vaarnan sydämeen ja leikkasivat naisraukkojen pään irti.

Paljasjalkaisia vampyyrinaisia, jotka liikkuvat kuin liukuen… Vertaa Mel Brooksin Dracula – verevä vainaja elokuvaan jossa kolme syöjätärtä laahustaa huonoryhtisinä…

kenkätyypit viktoriaaninen mummonkenkä 1800-luku

Viktoriaaninen kauhu katsoi peiliin:
Herra Hydestä Trainspottingiin

Mikä metamorfoosissa pelottaa? Kun ihmissusi puree muuttuu itse samanlaiseksi. Kun vampyyri imee, uhri kuolee ja muuttuu mahdollisesti itsekin vampyyriksi. Kun hullu keksijä sotkee lantrinkeja uuteen uskoon, ja kokeilee niitä itsensä muuttuu hän toiseksi persoonaksi [ Herra Hydestä Trainspottingiin ], hyvin pieneksi [ Kulti kutistin kakarat ] tai hullun tiedemiehen keksimän säteilyn vuoksi jättiläiseksi.

Viiltäjä-Jack –elokuvat, sarjakuvat, dokumentit ja muistelmateokset ovat oma kammottava viktoriaaninen lukunsa. Oliko totta, että Viiltäjä-Jack kävi teatterissa katsomassa Jekyll & Hyde –näytelmää? Elokuva Love lies bleeding ( 1999 ) on hauska filmatisointi, koska se on erilainen Jack the Ripper filmi, se on feministinen ja romanttinen…

Pääosassa on reipas nuori nainen joka toisaalta on syntynyt hopealusikka suussa, kulkee fiineissä puvuissa ja
kopeissa kengissä
hevoskiesillä pitsillä koristetun auringonvarjon alla, mutta toisaalta haluaa ennakkoluulottomaksi toimittajaksi.

Kun hän astuu Lontoon kaduille hän astuu moni kerrokselliseen kurjuuteen, ja hänen silmänsä avautuvat - kuin Siddharta Gautamalla, joka karkaa kultaisesta palatsista, ja ensimmäistä kertaa pois oikeaan ulkomaailmaan astuneena näkee maailman kurjuuden, todellisuuden.
  

Ajan suffragetit pitävät
marsseja
ja kokouksia naisen oikeuksista eli levittävät vaarallisia ideoita (!) eli toisin sanoen penäävät samoja oikeuksia myös alistetulle sukupuolelle alkaen tehdasolojen parantamisesta ja päätyen pyramidin huipulle, kun taas huonommat kortit elämässään saaneet köyhät naiset joutuvat myymään ruumistaan - siihen kyllä millä tahansa duunarimiehellä on varaa. Miksi?

Bordellin ratsiassa poliisit surutta pamputtavat prostituoituja, ja sankaritar vaunuineen eksyy paikalle, pelastaa yhden prostituoidun pahemmalta väkivallalta ja iskee päivänvarjollaan väkivaltaisen siis työtänsä tekevän poliisin tainnoksiin. Kaikkia tohtoreita ei kiinnosta ollenkaan prostituoidun haavojen ompeleminen eikä desinfioiminen.




           .... ennen vanhaan, ainakin
     Old Operating Theatren 
                 mukaan kirurgi pesi kasvonsa ja kätensä
                        vain leikkauksen jälkeen.

Hienosti aikakaudessa liikkuen sankaritar sulhoineen ( tietystikin tohtori joka tekee myös ilmaista vapaaehtoistyötä köyhille ) käy katsomassa Ibsenin Nukkekodin. Kun mies ( tietenkin ) näytelmän jälkeen ihmettelee miten nainen voi kävellä pois avioliitosta, he keskustelevat vilkkaasti. Mies kun ei millään voi ymmärtää naisen halua, tarvetta ja oikeutta olla itsenäinen, riippumaton. Tohtorina hällä tietysti on jonkinasteinen jumala-syndrooma - hän kun pelastaa ihmishenkiä. Hän luultavasti haluaa potilaiden olevan heikkoja, hänelle elämänsä velassa. Mies jopa intoutuu sanomaan kuinka pitäisi naisen ikuisesti tyrmässä lukittuna, mutta tässä ei ole kyse romanttisesta sadomasokismista jossa masokisti-nainen on tilannut sadisti-mieheltä dungeon-session jonka voi keskeyttää välittömästi turvasanalla, vaan hän puhuu symbolisesti. Valitettavasti.
 

Päähenkilöä tutustuttaa toimittajan pestiin itse Geraldine Butler ( häntä näyttelee Faye Dunaway - tuttu Bonnie & Clyde, Kolme muskettosoturia ) tuosta mainiosta suffragetista josta kertoo mm Eyewitness victorians.