lauantai 20. helmikuuta 2010

Viktoriaanisen haureuden koko kauneudessaan - ja rappeutuneisuudessaan


Hammer   - the studio that dripped blood
Englantilasien Technicolor -kauhun pioneeri Hammer Film Productions 1950-luvulta lähtien näytti
viktoriaanisen haureuden koko kauneudessaan - ja rappeutuneisuudessaan.
Mukulakivikaduilla kuului hevosten kavioiden kopse ja ihmisen askeleet kun he silinterit ja monokkelit päässä ja muhvit käsissä valanluiset korsetit kylkiluita puristaen kävelivät huvituksiin, matineoihin, kummajaisnäytöksiin.

Katso dokumentti Hammer - the studio that dripped blood! Koska se on erinomainen dokkari tutustua ja tai muistella Hammer Film Limitedin huippukohtia. Koko touhu tuntuu lämpimältä, yhdeltä pieneltä perheeltä, joka oli ahkera ja puhalsi yhteen hiileen ja sai aikaan uskomattomia elokuvia, joita katsoo yhä useasti ja mielellään. Se oli technicolor-kauhua! Hammerin logo alas tipahtavan giljotiinin terän kanssa vakuutti mm Martin Scorseseen aikanaan juuri graafista ei yliluonnollista väkivaltaa poikien.

Minä kävelen Hammer studion ohi legendaarisella Wardour Streetillä. Minä kävelen elokuvan historiaan. Kukaan ei huomaa minua. Kukaan ei suutele maata jolla kävelen.
Kumma ettei täällä ole betoniin valettuja Frankensteinin ja Draculan kädenjalkiä ja pukinsorkkia. Niin moni on tällä kadulla kävellyt.

Palatakseni viktoriaaniseen ( 1870-1900 ) aikaan.

Järjetön barbie -muotti silloin[kin] oli tiimalasi kuristavan korsetin ja krinoliinin avulla.



Suffragette City…
Eikö jokainen nainen tunne olevansa Irene Adler tai Josephine Butler?

Ja mehän muistamme eräänkin herttaisen romanttisen ja pirteän feministisen Jack The Ripper
elokuvan Love Lies Bleeding ( 1999 ). Tässä filmissä esiteltiin kiinnostava feministi Josephine Butler, jota näytteli Faye Dunaway, joka on ollut Bonnie rakkaalle Clydelleen, ja jolla oli erityiset upeat sormukset Luc Bessonin filmissä Jeanne d'Arc ( The Messenger: The Story of Joan of Arc , 1999 ), ja siinä välissä hän oli tietenkin tatuoitu ja paha Milady 1970-luvun Kolme muskettisoturia
filmatisoinneissa.

Muita Jack The Ripper elokuvia, joissa on huumaavia naisten asustuksia ja kenkiä:
- From Hell ( 2000 ) joka on sarjakuvana, siis graafisena romaanina aikalaisen jyrkkä, mutta
täyteen tuupattu tähdellisiä liitteinä.

Tämä Viiltäjä-Jack korostuu hirveän graafisena, verenpunaisena ja abstraktina väkivaltaisesta
brittikuvastosta – demonisen parturi Sweeney Toddin kera.



Viktoriaanisen ajan feminististä Josephine Butlerista kerrotaan englanninkielisen Wikipedian
sivuilla lyhyesti ainakin tämän ainakin kantaneen huolta prostituoitujen hyvinvoinnista. Hm.

Mielenkiintoista oli, miten hän suhtautui ajanjakson kaksinaismoralismiin. Myös elokuvassa Love
Lies Bleeding tyhjänpäiväiset joutilaat jokseenkin äveriäät miehet ( kuka heistä voi olla Viiltäjä-
Jack ) miettivät, että jos ilotyttöjä ei enää ole, ei ole tautejakaan. Hm.

Paljon olemme nähneet kotoisia brittisarjoja kuten Merilinjalla, nimityksellä pulisonkidraama
tuo Treffi –liitteen keksimä määritelmä naurattaa vieläkin, vaikken olekaan nauttinut ilokaasua.

Ja puhumattakaan Charles Dickensin töistä - jatkuvasti pukkaa uuta ja vanhaa!
On ihan Kolea talo, jossa on ihastuttava kylmäkkö Gillian Anderson, ja Joulutarinaa ties mistä luukusta, aivan South Parkiin asti, ja on Oliver Twistiä, ja ties mitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.